Suomen 3D-maajoukkueen kuulumisia MM-kisoista

Miltä tuntuu ampua maailman huipulla? 

Suuta kuivaa, kädet tärisee ja jännitys on käsin kosketeltava. Taistellaan MM-kullasta. Yksikään tähän asti vastaan tulleista vastustajista ei ole ollut helppo tai itsestäänselvyys. Jokainen nuoli on tärkeä ja pudotuksissa kisa loppuu nopeasti yhteen huonoon suoritukseen. Seuraavan nuolen odotus tuntuu iäisyydeltä, yleisö elää mukana ja johtoasema luo odotteita ja paineita. Tämä on se tunne, vaikka olet katsomassa joukkuekaverin suoritusta. On mahdotonta kuvitella omaa ammunta käyttäytymistä, ellei ole ollut vastaavassa tilanteessa ampujan asemassa. Samankaltaista adrenaliinipiikkiä ei pysty keinotekoisesti luomaan.

 Joukkueen tasosta kertokoon se, että taljajousen sekajoukkuekisassa, ”ammattilaisia” laitettiin laulukuoroon suomalaisten toimesta ja kisa huipentui Anne Laurilan ja Timo Pirpun MM-hopeaan. Anne Laurilan taljan pronssiottelu, Paula Virmasalon pitkäjousen pronssiottelu sekä Anne Jälkon dramaattinen kultaottelu täydensivät Suomalaisten venymistä. Annesta tuli hetkessä tunnetuin suomalainen jousiampuja kisoissa.

 Jännitettävää riitti viimeiseen kisapäivään asti. Yhtään helpommalla ei päästy pudotuksissa eikä semifinaaleissa. Koko joukkue oli aktiivisesti tukemassa ja jännittämässä kun alkukisan 16. sijalta pudotuksiin selvinnyt Tomi Lindholm aiheutti sydämentykytyksiä Ranskan leirissä kohdatessaan alkukisan ykkösen. Tomin rauhallinen suoritus tiukassa paikassa aiheutti ihailua koko joukkueessa. Mitaleiden lisäksi suomalaisten pistesijoitukset olivat loistavia.

Alkuvalmistelut arvokisoihin maastojousiammunnassa

Suomen joukkueen kasaaminen alkoi kisoja edeltävänä kesänä ja kolmen karsintakisan sijoittelu kalenteriin tarkoittaa sitä, että lähtijät tiedetään varsin myöhäisessä vaiheessa. Tänä vuonna kisat pidettiin varsin myöhään osin varmasti olympialaisten takia, joten valmistautumisaikaa jäi hieman enemmän mutta esim sääolot olivat todella vaihtelevat.

Suomen metsät on kisaympäristönä varsin erilainen kuin eteläisemmässä Euroopassa vuorten nurmirinteillä ja golfkentillä järjestettävät kisat.

Karsintojen jälkeen muodostunut joukkue teki siis saman, kuin edellisenä vuonna ja alkoi itsenäisesti järjestää joukkuetreenejä nurmella. Viime vuonna joukkue treenasi Talosaaressa ja Riihimäellä, tänä vuonna treenejä järjestettiin Talosaaren lisäksi Vantaalla Petikossa ja Keuruun sadan nuolen kisasta puolet radasta oli omistettu tähän treeniin. Keuruun kaatosade piti myös huolen, että Suomalaiset olivat valmistautuneet hyvin Slovenian sateisiin.

Oma osansa valmisteluista menee aina myös kisamatkan, sekä kisavaatetuksen koordinointiin, sillä joukkuekisoissa jokaisen ampujan asun tulisi olla samanlainen. Myös yhtenäisten asujen saatavuus viime tingassa osoittautui haasteelliseksi ja osa lähtijöistä sai jännittää loppuun asti vaatteiden saapumista. Jousiammunnassa ollaan kaukana vielä muiden lajien yhtenäisistä joukkueasuista.

Joukkueen toiminta

Joukkueemme oli jälleen äärimmäisen onnekas saadessaan joukkueenjohtajaksi kokemusta ja taitoa Pekka Loitokarin muodossa. Pekka suoriutui tehtävästään jälleen esimerkillisesti ja kauhulla saimme seurata muiden maiden toimintaa, missä ampujat jätettiin täysin oman onnensa nojaan, eikä aikatauluista tai mistään muustakaan olisi ollut tietoa, jos sitä ei olisi Suomen joukkueesta välitetty eteenpäin.

Suomen joukkueen sosiaalisuus ja loistava joukkuehenki noteerattiin myös muissa maissa ja sen lisäksi, että ”adoptoimme” kanadalaisen, saimme myös Itävallan liittovaltion päävalmentajalta kutsun osallistua heidän maajoukkueensa kanssa yhteiseen leiritykseen.

Mitä jäi käteen?

Kokonaisuutena Suomen joukkue onnistui erinomaisesti. On hienoa, että töiden ohessa jousiammuntaa harrastavat suomalaisampujat taistelevat rinta rinnan mitaleista niiden maiden kanssa missä ampumaurheilu on valtion tukema ammatti, sekä niiden ampujien kanssa jotka nauttivat isoista sponsorointi sopimuksista ja joiden nimi keikkuu suurimpien jousiammuntatapahtumien listojen kärjessä.

Yhden joukkueenjäsenen kiteytys kuvastaa pähkinänkuoressa Mokricessa käytyjä jousiammunnan 3D-maailmanmestaruuskilpailuja ja ampujien motiivia olla siellä:  ”Olen äärimmäisen iloinen, että sain olla osa tätä joukkuetta. Pyrin ehdottomasti joukkueeseen myös ensi vuonna, jos talouteni sen sallii. Kilpailuista on tullut vuosi vuodelta kalliimpaa ja on suuri harmi, jos loistavia ampujia jää sen takia pois kisoista.”

Suomessa jousiammuntapiirit ovat pienet mutta harva asia sitoo yhteen niin kuin tällainen kokemus. Taas on vuosi aikaa järjestellä lähtevälle joukkueelle tukea niin rahallisesti, kuin panostamalla kilpailuissa maastoltaan vastaaviin ympäristöihin.

Toimittanut: Janne Huovinen ja joukkueesta haastatellut