Valmentajan urapolku

Valmentajan urapolku jousiammunnassa vaihtelee eri seurojen ja valmentajien taustojen mukaan. Urapolku kuitenkin yleisesti ottaen voi sisältää seuraavia vaiheita:

Harrastuneisuus. Monet jousiammunnan valmentajat aloittavat ensin itse harrastajina tai kilpailijoina, mikä antaa heille syvällisen ymmärryksen lajista ja sen vaatimuksista.

Koulutus ja sertifikaatit. Useat seurat ja liitot tarjoavat erilaisia valmennuskursseja ja sertifiointeja, jotka auttavat antamaan valmentajille tarvittavat tiedot ja taidot valmennustyön tekemiseen ja sen lähtökohtaan. Näihin kursseihin kuuluu usein opetusta ammuntatekniikasta, harjoitusohjelmien laatimisesta, psyykkisestä valmennuksesta ja kilpailuvalmennuksesta.

Käytännön kokemus. Valmentajan uran kehittymisen kannalta on tärkeää saada kokemusta valmennustyöstä erilaisissa ympäristöissä ja eri tasoisille ampujille. Tämä voi sisältää työskentelyä seuroissa, kouluissa, leireillä ja kilpailuissa.

Jatkuva oppiminen ja kehittyminen. Jousiammunnan valmentajien on tärkeää pysyä ajan tasalla lajin kehityksestä ja uusista valmennustekniikoista. Tämä voi sisältää osallistumista koulutustapahtumiin, lukemista alan kirjallisuutta ja verkkoaineistoja sekä verkostoitumista muiden valmentajien kanssa. On tärkeää muistaa, että valmentajana olemiseen kuuluu jatkuva oppiminen ja kehittyminen; se ei lopu.

Mahdollinen erikoistuminen. Osa valmentajista voi erikoistua tiettyihin osa-alueisiin, kuten nuorten valmennukseen, kilpailuvalmennukseen tai psyykkiseen valmennukseen, ja hankkia lisää koulutusta ja kokemusta näillä alueilla.

(Valmentajan kehittyminen, valmentajan polku, Suomen Valmentajat ry)

Suomen Valmentajat ry on monen lajiliiton urheilijan polku -määrittelyn vanavedessä kuvannut valmentajan polun.

Valmentajan polun avulla pyritään kannustamaan valmentajaa valmentajaksi oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Valmentajan polulle lähdetään hyvin erilaisin motiivein. Joku ryhtyy valmentamaan, koska oma lapsi harrastaa lajia, toinen taas jäähdyttelee omaa urheilijauraansa siirtymällä valmennuspuolelle, ja kolmatta kiinnostaa valmentaminen harrastuksena tai jopa ammattina. Erilaiset lähtökohdat vaikuttavat myös siihen, miten itseä lähdetään valmentajana kehittämään. 

Valmentajan kehittymistä voidaan tukea hahmottamalla valmentajan polkua. Se lisää toimintaympäristön tietoisuutta siitä, missä vaiheessa kannustaa ja tukea valmentajaa eteenpäin erilaisiin oppimistilanteisiin ja koulutuksiin, ja helpottaa valmentajan aiemman kokemuksen ja taitojen tunnistamista. 

Nykyään suurin osa valmentajien oppimisesta on KIHUn Minna Blomqvistin tutkimuksen mukaan toiminnassa oppimista.  Erilaisissa toimintaympäristöissä valmentajiin kohdistuu erilaisia osaamistarpeita. Urheilijoiden iästä, kulttuurista, motivaatiotasosta, harjoitusolosuhteista ja resursseista muodostuvan toimintaympäristön vaatimien osamistarpeiden tunnistaminen käynnistää valmentajan kehittymisen. Jokainen valmennustilanne on oppimistilanne myös valmentajalle.