Uusi rata maastoampujille itäisellä Uudellamaalla
Porvoolainen jousiammuntaseura Ramses joutui ahtaalle harjoituskentän ympärillä tiivistyvän rakentamisen takia ja päätti rakentaa seuralle maastoradan.
Kenttäkisoja ei enää ammuta Porvoossa ainakaan Ramseksen nykyisellä radalla. Tämän totesimme seuramme vuosikokouksessa yhteen ääneen. Ramseksen hienon ampumaradan taakse ns. taidetehtaan alueelle on rakennettu ties mitä: opiskelija-asuntoa, hotellia, kevyen liikenteen väylää yms. Toisin sanoen kisoja siellä ei enää voi pitää, harjoitella voi toki edelleen. Kisojen järjestäminen on kuitenkin seuralle elinehto – jos haluaisimme selvitä seurana, jotain piti keksiä. Koska ramseslaiset ovat aina olleet innokkaita maastoampujia, oli helppo tehdä päätös: yritetään rakentaa seuralle maastorata.Kenen maille?
Mistä maa-alue käyttöömme, ihmettelimme keskenämme. Puntaroimme sitä, ketkä olivat suurimpia maanomistajia Porvoon seudulla. Yksityiset suljettiin pois, ei taitaisi kuitenkaan onnistua, ainakaan kohtuuhinnalla. Ensin tuli mieleen seurakunta, eli sieltä kysymään, olisiko jotain aluetta jouten. Yksi alue olisikin tarjolla. Se oli moottoritien varrella ja tarjosi huimia kalliojyrkänteitä. Mutta pahus, alue tuntui hieman ahtaalta. No, seuraavaksi tuli mieleen, että olisikohan Porvoon kaupungilla mitään sopivaa tarjolla. Kaupungin karttoja selailtiin ja olisihan niitä ollutkin, mutta kiinteistöasioista vastaavan virkamiehen mielestä metsäalueita ei voinut antaa Ramsekselle käyttöön, koska jotkut muutkin käyttivät niitä (keitähän nekin olivat, marjanpoimijat?). Onneksemme Kilpilahdesta löytyi metsälohko, jonka kaupunki oli joidenkin maakauppojen sivussa saanut haltuunsa. Virkailijan kannanotto sai hieman katkeran hymyn huulille: ”no tuo alue ei kyllä kelpaa kenellekään muulle”. Siis sellaistako tässä oltiin pyytämässä? No, ylpeys takataskuun ja aluetta katsastamaan. No kyllähän olikin risukko, todettiin ensimmäisellä katselmuksella! Hiukan epäiltiin ensin, olisiko paikasta mihinkään, mutta toisella kerralla, kun alueen rajoja katseltiin tarkemmin, löytyi jo pieni kalliokin ja oivia, kuusilla reunustettuja käytäviä. Ei siis muuta kuin nimet vuokrasopimukseen ja rataa suunnittelemaan.Hikistä hommaa
Vesuri, raivaussaha, kirves, moottorisaha ja muutkin metsänraivaukseen sopivat välineet aseina raivattiin väyliä ja polkuja viidakkoa muistuttavaan rytelikköön. Kaupunki kun antoi suunnilleen vapaat kädet raivaustöihin, tai näin me ainakin iloisesti asiaa tulkitsimme. Alueella on selvästi kolmea biotooppia: 1.) Muutama vuosi sitten avohakattu ja nyt ranteenpaksuista koivua ja kuusta kasvava alue 2.) Vanha metsittynyt pelto, jonka vanhojen ojien reunassa kasvaa 6–8-metrisiä kuusia 3.) Suurta kuusta kasvava pimeä metsä. Kyllä näistä aineksista rata syntyy. Ja rata syntyi kuin syntyikin, varmaan pitkälti sen ansiosta, että seuramme rahastonhoitaja taisi melkein asua ensimmäisen kesän radalla sitä suunnitellen ja raivaten. Toki muutkin osallistuivat rakentamiseen, mutta koskaan talkooporukkaa ei ainakaan ollut liikaa. Ensin levitettiin Ukonnuolilta muutama vuosi sitten lunastetut 3D-eläimet radalle ja pidettiin yhdet kisat. Tänä kesänä asennettin myös foam-taulut, joihin ammuttiin SJAL:in metsästys-SM, josta lisää tarinaa tässä numerossa. Alueen keskellä on leiri nuotiopaikkoineen, peltivarastoineen ja myös tuiki tarpeellinen hyyskä, joka valmistui SM-kisojen jälkeen, juuri ennen seuraavia 3D-ammuntoja (eli huom. tytöt!). Jatkossa vielä tehdään kiinteämpi katos sateiden varalta ja mietitään miten estetään 3D-eläinten karkaamista alueelta. Yksi karhu harmillisesti tallustelikin tiehensä ja lienee jonkun harjoittelutauluna, missä lie... Ei rata heittämällä valmistunut, mutta Ramseksen kaltaiselle pienellekin seuralle se on mahdollista. Talkootyötä se tietty vaatii, kunhan se vaikein asia eli alue löytyy. Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi heti, vaan lähtökohdaksi: pikkuhiljaa ja resurssien mukaan tehdään asioita.Teksti ja kuvat: Janne Sumusalo
