Pääkirjoitus

Ylös!

Normaalin toimistotyötä tekevän työntekijän päivä kuluu mukavasti istuen. Aamulla hypätään autoon ja huristellaan työpaikalle, päivän mittaan istutaan koneen äärellä ja lukemattomissa palavereissa, työpäivän päätteeksi hypätään taas autoon, ja loppuilta kuluukin ehkä sohvalla television ääressä. 

Jos tämä on sinun todellisuuttasi, niin varo, sillä istuminen on terveydelle vaarallista. 

Useista viime vuosina julkaistuista tutkimuksista käy ilmi, että istuminen ja erityisesti runsas television katselu lisää kuolemanriskiä. Selkeimmin kuolemanriski nousee, jos päivittäistä istumista kertyy yli seitsemän tuntia.

Seitsemän tuntia täyttyy melko todennäköisesti toimistotyöläisellä. Tehokaskaan liikkuminen iltaisin ei pelasta tilannetta, sillä UKK-instituutin johtajan, lääketieteen tohtori Tommi Vasankarin mukaan istuminen näyttää olevan itsenäinen kuolemanriski, jonka vaikutuksia ei vähennä suositusten mukainen liikunta. 

Mitä sitten on tehtävissä, jos haluaa elää pitkään? Ratkaisu on periaatteessa yksinkertainen: takapuoli on nostettava vähän väliä ylös tuolista tai mielellään jopa tehtävä töitä seisaaltaan. Se vaatii kuitenkin jonkinlaista ajattelumallin muutosta ja totutusta käyttäytymisestä luopumista.

Asiaan on havahduttu työyhteisöissä. Enää ei pidetä kummallisena, jos joku haluaa palaverissa tai isommassakin tilaisuudessa seistä. Kävelykokouksiakin järjestetään, ja niiden soisi yleistyvän entisestään. Vähitellen kasvaa myös niiden onnekkaiden osuus, joilla työpöydän voi välillä nostaa niin ylös, että työskentely seisaaltaan onnistuu.

Hitaammin muuttunee se, että ihmiset alkaisivat pitää seisomista normaalina olotilana. Työ- tai vapaa-ajan kokoontumisissa ei haettaisi ensimmäisenä istumapaikkoja porukalle, televisiota toljotettaisiin seisten ja koululaiset seisoisivat korkeiden pulpettiensa äärellä.

Onneksi jousiammunta on laji, jossa saa seistä ja liikkua. Kokonainen lauantaipäivä vierähtää helposti kilpailuissa jalkojen päällä, etenkin kun yhdessä vuorossa ampuminen varsinkin kesällä on yleistynyt niin, ettei houkutuksia taukoistumiseen juuri tule.

Aiemmin kadehdittiin niitä seuroja, joilla on mukavat taukotilat sohvineen ja kahvinkeittimineen. Kadehditaan varmasti edelleenkin, mutta nyt voi kääntää ajattelun siihen, että työpäivän jälkeen ei muutenkaan olisi varaa enää istua, joten rupattelun ja kahvittelun voi hyvillä mielin hoitaa seisten.

Muistahan siis Jousiampuja-lehteä lukiessakin nousta välillä jaloittelemaan, jos ajatuksenasi oli uppoutua sohvalle tietokoneen kanssa.

Anne Lantee, päätoimittaja