Valmentajan polulle erilaisin motiivein

Suomen Valmentajat ry on monen lajiliiton urheilijan polku -määrittelyn vanavedessä kuvannut valmentajan polun.

Valmentajan polun avulla pyritään kannustamaan valmentajaa valmentajaksi oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

"Tavoitteena on saada eri oppimistilanteissa tapahtuva kehittyminen tietoisemmalle tasolle ja erityisesti edistää toiminnassa tapahtuvien oppimistilanteiden tunnistamista ja höydyntämistä valmentajana kehittymisessä", kertoo Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Danskanen Vammaisurheilu & liikunta -lehdessä (3/13).

Valmentajan polulle lähdetään hyvin erilaisin motiivein. Joku ryhtyy valmentamaan, koska oma lapsi harrastaa lajia, toinen taas jäähdyttelee omaa urheilijauraansa siirtymällä valmennuspuolelle, ja kolmatta kiinnostaa valmentaminen harrastuksena tai jopa ammattina. Erilaiset lähtökohdat vaikuttavat myös siihen, miten itseä lähdetään valmentajana kehittämään.

"Valmentajaksi ryhtymisen motiiveja olisi syytä tutkia tarkemmin, jotta jokaisen valmentajan kehittyminen saataisiin vastaamaan yksilön tarpeita", Danskanen sanoo. "Omien lasten harrastuksen kautta mukaan tulevien valmentajien kehittyminen voi ola vahvasti sidoksissa omien lasten etenemiseen harrastuksessa ikäluokasta ja ikävaiheesta toiseen, tekniseltä tasolta seuraavalle. Entinen huippu-urheilija sen sijaan joutuu toisenlaisten haasteiden eteen omassa kehityksessään. Esimerkiksi valmennettavien oppimistyylit ja motivaatiotekijät voivat olla täysin omista kokemuksista poikkeavia", Dansikanen kuvaa. 

Valmentajan kehittymistä voidaan tukea hahmottamalla valmentajan polkua. Se lisää toimintaympäristön tietoisuutta siitä, missä vaiheessa kannustaa ja tukea valmentajaa eteenpäin erilaisiin oppimistilanteisiin ja koulutuksiin, ja helpottaa valmentajan aiemman kokemuksen ja taitojen tunnistamista. 

Nykyään suurin osa valmentajien oppimisesta on KIHUn Minna Blomqvistin tutkimuksen mukaan toiminnassa oppimista.  Erilaisissa toimintaympäristöissä valmentajiin kohdistuu erilaisia osaamistarpeita. Urheilijoiden iästä, kulttuurista, motivaatiotasosta, harjoitusolosuhteista ja resursseista muodostuvan toimintaympäristön vaatimien osamistarpeiden tunnistaminen käynnistää valmentajan kehittymisen. Jokainen valmennustilanne on oppimistilanne myös valmentajalle.

"Urheilijoilta on jo pitkään vaadittu itsearviointia harjoituksistaan. Valmentajankin pitäisi suhtautua toimintaansa samalla tavalla: tarkkailla omaa toimintaansa, reflektoida eri tahojen kanssa omaa valmennustaan ja pyrkiä aina parempaan suoritukseen", Danskanen kannustaa.

Teksti: Anne Lantee 
Kaavio: Suomen Valmentajat ry