SJAL kehittyy, vai kehittyykö?

SJAL on suomalaisen jousiammuntaurheilun katto-organisaatio, joka toimii sääntöjen, totuttujen perinteiden ja usein varsin vanhojenkin tapojen mukaan. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyviä puolia on toimintamallin selkeys, huonoja puolia jäykkyys ja muuntautumattomuus. Itse väitän olevani varsin avoin kaikille eteenpäin vieville muutoksille, sillä meidän on mielestämme lajiliittona seurattava koko ajan urheilumaailman trendien ajanhermolla, osattava kääntää kulkuamme oikeaan suuntaan ja oikeaan aikaan. Kahtena viimeisenä loppuvuotena on SJAL:n seuraristeilyllä tehty yhteisiä toimintalinjauksia, mutta ne ovat olleet varsin vähän muutoshakuisia, eikä niiden avulla vielä kovinkaan ihmeellisiä muutoksia tulla saamaan aikaan. SJAL:n kehitystyöryhmä on kuitenkin jo nimetty, ja se on aloittamassa työtään. Toivon siltä konkreettisia ehdotuksia siitä, mihin suuntaa liiton toimintaa olisi kehitettävä.

Kaikki SJAL:ia koskevat tulevaisuuden linjaukset on kuitenkin ensin yhteisesti hyväksyttävä. SJAL:n ylin päättävä elin on jäsenseurojen edustajista koostuva liittokokous, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Liittokokouksessa vedetään ne yhteiset linjat, joita liittohallitus toteuttaa vuositasolla. Jos liiton toiminnassa jotain todella haluttaisiin muuttaa, tarvitaan muutoksen läpivientiin paljon tahtoa ja paljon aikaa, sillä liiton toimintaa määrittävät säännöt sekä yhteisesti hyväksytyt vuosittaiset toimintasuunnitelmat ja ennen kaikkea syksyn liittokokouksen hyväksymä seuraavan vuoden toimintabudjetti.  Uudistustyötä on jo tehty, sillä muutaman viime vuoden ajan on SJAL:n toimintaa eriytetty erillisiin aselajiryhmiin, jotka ovat voineet laatia melko itsenäisesti omat toimintasuunnitelmansa ja -budjettinsa. Tämän kehityksen perusideana on ollut aselajien valmennuksen joustavuuden ja rahankäytön tarvevastaavuuden lisääminen sekä urheilullisten ja valmennuksellisten päätöksen toimeenpanon nopeuttaminen. Eriyttämisidea on varsin hyvä, mutta meillä on siinä mielestäni vielä kuitenkin varsin paljon opittavaa ja treenattavaa, jotta se toimisi todella kunnolla. Suurimpana ongelmana pidän tiedonkulun riittämättömyyttä aselajiryhmien ja liittohallituksen välillä. Liittohallituksen on saatava tarpeeksi ja ajankohtaista tietoa aselajien päivittäisestä toiminnasta, jotta se voi johtaa urheilulajiamme sekä vastata sen yhteiskunnallisille sidosryhmille suomalaisen jousiammuntaurheilun katto-organisaation toimivuudesta. Aselajien toimintasuunnitelmia on jatkossa tarkennettava, niiden raportointia tarkennettava ja ennen kaikkea niiden keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta on vahvistettava. SJAL:n on oltava jatkossakin yksi yhtenäinen SLU:n urheiluliitto, eikä joukko erillisiä, erilaista jousiammuntaa harrastavia lajiryhmiä. SJAL:ssa ollaan uutta kehittämässä, mutta pyydän kaikilta pitkämielisyyttä, kykyä huomioida suomalaisen huippu-urheilun jo käynnissä olevia valtakunnallisia kehityshankkeita sekä ennen kaikkea rahankäytön realismia. SJAL on henkilö- ja raharesursseiltaan yksi pienimmistä SLU:n urheiluliitoista. Pirkka ElovirtaSJAL:n puheenjohtaja