Valmentajan urapolku

Valmentajan urapolku jousiammunnassa vaihtelee eri seurojen ja valmentajien taustojen mukaan. 

Valmentajan polulle lähdetään hyvin erilaisin motiivein. Useasti, varsinkin jousiammunnassa, valmentajat ovat aloittaneet ensin itse lajissa harrastajina tai kilpailijoina. Oma lajitausta ja kokemus on kuitenkin vain yksi osa valmennusosaamista, mikä ei välttämättä kerro vielä paljon. Hyvä valmennus kattaa osaamista erilaisissa asioissa ja osa-alueissa, jotka auttavat urheilijaa kehittymään kokonaisvaltaisesti ja systemaattisesti. 

Valmennuskurssit ja koulutukset. Useat seurat ja liitot tarjoavat erilaisia valmennuskursseja ja koulutuksia, jotka auttavat antamaan valmentajille tarvittavat tiedot ja taidot valmennustyön tekemiseen ja sen lähtökohtaan. Näihin kursseihin kuuluu usein opetusta ammuntatekniikasta, harjoitusohjelmien laatimisesta, psyykkisestä valmennuksesta ja kilpailuvalmennuksesta.

Käytännön kokemus. Valmentajan uran kehittymisen kannalta on tärkeää saada kokemusta valmennustyöstä erilaisissa ympäristöissä ja eri tasoisille ampujille. Tämä voi sisältää työskentelyä esimerkiksi seuroissa, leireillä ja kilpailuissa.

Jatkuva oppiminen ja kehittyminen. Valmentajan on tärkeää pysyä ajan tasalla lajin kehityksestä, ja varsinkin maailman tasosta. Tätä tukee osallistuminen erilaisiin koulutustapahtumiin, alan kirjallisuuden lukeminen, verkkoaineistojen hyödyntäminen sekä verkostoituminen muiden valmentajien kanssa. On tärkeää muistaa, että valmentajana olemiseen kuuluu jatkuva oppiminen ja kehittyminen.

Mahdollinen erikoistuminen. Osa valmentajista voi erikoistua tiettyihin osa-alueisiin, kuten nuorten valmennukseen, kilpailuvalmennukseen tai psyykkiseen valmennukseen, ja hankkia lisää koulutusta ja kokemusta näillä alueilla.

(Valmentajan kehittyminen, valmentajan polku, Suomen Valmentajat ry)

Suomen Valmentajat ry on monen lajiliiton urheilijan polku -määrittelyn vanavedessä kuvannut valmentajan polun.

Valmentajan polun avulla pyritään kannustamaan valmentajaa valmentajaksi oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Valmentajan polulle lähdetään hyvin erilaisin motiivein. Joku ryhtyy valmentamaan, koska oma lapsi harrastaa lajia, toinen taas jäähdyttelee omaa urheilijauraansa siirtymällä valmennuspuolelle, ja kolmatta kiinnostaa valmentaminen harrastuksena tai jopa ammattina. Erilaiset lähtökohdat vaikuttavat myös siihen, miten itseä lähdetään valmentajana kehittämään. 

Valmentajan kehittymistä voidaan tukea hahmottamalla valmentajan polkua. Se lisää toimintaympäristön tietoisuutta siitä, missä vaiheessa kannustaa ja tukea valmentajaa eteenpäin erilaisiin oppimistilanteisiin ja koulutuksiin, ja helpottaa valmentajan aiemman kokemuksen ja taitojen tunnistamista. 

Nykyään suurin osa valmentajien oppimisesta on KIHUn Minna Blomqvistin tutkimuksen mukaan toiminnassa oppimista.  Erilaisissa toimintaympäristöissä valmentajiin kohdistuu erilaisia osaamistarpeita. Urheilijoiden iästä, kulttuurista, motivaatiotasosta, harjoitusolosuhteista ja resursseista muodostuvan toimintaympäristön vaatimien osamistarpeiden tunnistaminen käynnistää valmentajan kehittymisen. Jokainen valmennustilanne on oppimistilanne myös valmentajalle.